Blogit

Veto toppas meleko tehokkaasti, ku saatiin karteekit sunnuntaina navetan seiniin. Vihiroonki! Ensimmäise kans ähellettiin torella, niin ku ny aina uutta teheres. Toiseen torettiin, nottei perkules sitä ainakaa nua pirä paikalleen panna. Ja het oltii palijo viisaampia. Nelijäs, se pisin, meniki jo heittämällä kohoralleen. Ny me melekeen voisimma ruveta asentamaa niitä tiänesti miäles. Moomma kyllä melekosen palijo jälijes aikataulusta, mutta ne onki enemmän suuntaa antavia. Avoomet ovet kuitenki piretään suunnitelmien mukaan ens viikon lauantaina eli 26.11. Ei voi oikeen sitä kauemmaskaa jengata, ku ne karvakorvat rupiaa olemaan turpa huurtees aamusella tualla laitumella. Tulukaa kattomaan melekeen valamista navettaa. Tästä asiasta me ei meinata ressiä ottaa.

Karteekit paikallaan

On tämä syksy kyllä ollu meirän pualella kelien suhteen. Yälläki o ollu lussan pualella, nii ei oo tarvinnu murehtia nuata kantturoota. Ny jo rupiaa pikkuusen kylymäämään, notta jos se rätkäsöö talaven kerralla. Ne ovet ku erelleen puuttuu. Muttei härän hippalesta, teemmä tuulensuajalevystä tilapääset ovet. Laattioitaki päästii pinnottamaa, ku oli kuivuneet tarpeeksi. Hyvä niin! Pääsemmä rustaamaa vasikkatilan seiniin jotai katteltavaa, jos kerkiämmä.

Laattian pinnootus pualimoosis

Ny o hyvä viälä teherä routaeristykset, ku maa o sulaa. Ei mitenkää viime tinkaa jää asiat. Hyvä ku eres enne rouran tulua tuloo tehtyä. Tua sulan maan aika pakkaa olla niin lyhyt tällääseen rakennushommaan, notta meinaa kiiruun pukata.

Routaeristyksiä asennetaan paikalleen

Ulukoseinät tuloo punaaset, niin ku kaikki ulukorakennukset meill’on. Paneelilaurat o valamiiksi pohojamaalattu, nottei tarvitte ku rätkiä niitä seinää kiinni. Punaaset o muute yävalotki. Mä jo kattelin, notta pileet, ku ensimmääsen kerran näin pelekästää ne sytytettyinä. Oli ne sen verra syntisen näkööset. Mikä siin’onki ku tuallaaset hämärät paikat vetää pualeensa?

Punaasta seinää tuloo, kuinkas muutenkaa

Olis torella mukava nähärä tualloon avoomien ovien päivänä. Jos vaan arvelet pääseväs tulemaa, nii olisimma tosi kiitollisia, jos panisit pikkuusen vinkin tulostas, vaikka kommentoimalla tähän plokiin tai sitte sähköpostilla merja.keisala@nic.fi tai tekstiviästillä 040-5346710. Tiätääsimmä panna tarpeeksi soppaa kiahumaan ja keekiä kahaveen kans. Tervetulua!

Aika soljuu kuin hiekka sormien välistä. Niin vain Veerankin poikimapäivä tuli ja meni. Veera on minun lempilehmäni ja tietenkin odotin syntyväksi lehmävasikkaa. Yliaikaisena sitten syntyikin iso lehmävasikka, mutta ei aikaakaan kun tulossa oli toinenkin iso vasikka. Sormet ja varpaat ristissä pelonsekaisin tuntein vilkaisin jalkojen väliin ja hännän alle. Mahdoton muuttui mahdolliseksi! Toinenkin vasikka oli lehmä, siis varsinainen jackpot!

Veera tyttäriensä Iran ja Itun kanssa

Se olikin sitten lähestulkoon ainoa viikon hyvä uutinen. Navetan ovet tulevat joskus aikojen päästä, joten pääsemme viettämään marraskuun viimeisenä lauantaina todellista avointen ovien päivää. Kunhan nyt joku ovi olisi paikallaan. Muutenkin kaikilla alkaa olla loiva paniikki päällä. Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa! Laiha on lohtu ajatuksesta, että olemme pakkosaumassa pitää avoimet ovet jo nyt, jotta saamme ylimääräistä sakkia suojaan lumelta mahdollisimman pian. Parhaamme kuitenkin kaikki täällä yritämme.

Toisessa päädyssä on jo tuulensuojalevyt paikallaan ja villoituksia päästään tekemään ensi viikolla. Toisen päädyn piirutus on vielä vähän vaiheessa, mutta edistyy sekin. Koko ajanhan työmaalla siivottavaa riittää, joten tällainen huonompikin apu on tarpeen. Tosin navetta kyllä pitää huolen työllistämisestä. Soitin Viskille eläinlääkärin, kun se oli niin nollotuinen. Todella mukava eläinlääkärimme sanoi antavansa lehmälle “haulikkohoitoa”. Minä jo melkein säikähdin. Kyseessä oli kuitenkin lähes kaikkeen mahdolliseen sairauteen kohdistuva hoito. Viskin sydän pumppasi kuitenkin pelottavan hitaasti. Minä sekosin niin ajatuksissani, että unohdin panna lehmälle maidon erottelun robotille päälle. Eihän Viskin elossapysyminenkään ollut ollenkaan varmaa. Iltatöillä perjantaina kuitenkin lehmän olo oli kohentunut niin paljon, että vein sen lypsylle. Mutta, mutta…..maito mennä pärähti tankkiin. Onneksi huomasimme vahingon tapahtuneen ja avasimme tankin hanan. Kestää muuten yllättävän kauan tankin tyhjentyä, kun yöllä olisi tankkiauton tuloaika. Koin oloni erittäin viisaaksi seisoessani nilkkoja myöten maitojärvessä maitohuoneen lattialla. Lattiakaivo ei vaan vetänyt yhtään nopeammin. Ajattelin siinä seisoessani varmistaa muistamisen seuraavalla hoitokerralla.

Pääty ummessa - niitä pahuksen oviaukkoja lukuun ottamatta.

Verhoseinän yläpuolelle tulevaa seinänpätkää kootaan oikein miehissä.

Esikoinen hääräsi kummisetänsä kanssa koko viikonlopun lähes kellon ympäri asentaen navettaan lamppuja. Hienoa työtä miehet tekivätkin! Nyt loppui hämärähommat tällä työmaalla eikä kukaan pääse lusmuilemaan hommista päivänvalon lyhyyteen vetoamalla. Kummasti taas muuttui navetan näkö valaistuksen myötä. Roikkahässäkkäkin rupeaa pikkuhiljaa purkaantumaan, sillä valot toimivat aivan oikeista kytkimistä.

Lamppujen asennusta katon rajassa kahden miehen voimin.

Puolet valoista sytytettynä.

Pimeyden jälkeen juhlavalta tuntuvaa valaistusta.

Valojen asennus oli melkoinen urakka, joten nyt vedetään hieman henkeä ja katsellaan miten valaistus toimii ennen kuin lisää lamppuja asennellaan. Mittasimme valon märää ja uusimme mittaukset, kun saamme ensi viikolla aloitettua verhoseinien asentamisen. On arvoitus mihin mittari asettuu, kun seinille tulee iltaisen pimeyden tilalle valkoiset verhoseinät. Joka tapauksessa sähköhommia piisaa vielä pitkään.

Valaistuksen mittaus ruokintapöydän kohdalla antaa tulokseksi tällä kertaa 190 luxia.

Muuten, ne räystäät tulivat valmiiksi lauantaina. Eihän se kauan kestänytkään. Miehet ovat hommailleet navetan räystäitä aina silloin tällöin. Kattohan asennettiin jo ajat sitten ja räystäät olivatkin suunniteltua lyhyemmät. Halusimme ne kuitenkin alkuparäisen suunnitelman mukaisina. Välittäjän toimesta laskun loppusuoritustakin on jo kyselty, mutta kun kauppakirjassa on selvä maininta viimeisen erän maksusta työn valmistuttua, niin ongelmaa ei ole syntynyt. Kiitos rakennuttaja-Timon.

Nyt pääsimme parsien kimppuun. Osaan parsia on jo asennettu parsimattoja. Tosin vielä parrenerottajat puuttuvat, mutta kyllä ne kuitenkin rupeavat makuuparsilta yhä enemmän näyttämään. Toivottavasti lehmät tuntevat parret omikseen, vaikka eivät hiekkaparsia saaneetkaan. Kumirouhepatjatkin vaihtuivat sitten jossakin vaiheessa “siivellisiksi” matoiksi ja piparkakkureunaisiksi etuesteiksi. Taitaa käyttö parhaiten osoittaa oliko valinta oikea.

Mansikkien tulevat pedit.

Osassa parsiriveistä matot vielä puuttuvat. Robottihuoneet ovat huputettuina lisälämmittimien vuoksi.

Onneksi syksyinen sää on ollut kohtuullisen lämmintä. Siitä huolimatta robottihuoneita on pyritty kuivattelemaan lisälämmittimillä. Lattialämmitystä ei vielä voi kytkeä päälle, koska lattiavalut eivät saa kuivua liian nopeasti. Olisi kyllä jo melkoinen kiire päästä niitä päällystämään, mutta malttia matkaan vaan. Pinnoitukset taitavat siis jäädä osittain tekemättä ennen avoimia ovia.

Poikimakarsinan seinät on valettu mutta osa valettavaa pohjaa vielä puuttuu.

Kyllä nämä viimeiset viikot ja kuukaudet käyvät pitkiksi! Olisin jo niin mielelläni jakamassa tuota navetan ahtautta uusiin tiloihin. Ei voi kiistää etteikö rakennusaikainen ahtaus ja kiire vaikuttaisi sekä eläimiin että ihmisiin. Eläimiä on poistettu suunniteltua enemmän. Taitaa olla liipasinsormi herkällä lähtemisten suhteen, koska soitto teuraskyytiä varten irtoaa todella herkästi. Valitettavasti.

Pöhkö ideamme navetan saunasta alkaa saada lihaa luittensa päälle. Suihkuhuoneen seiniä on jo valettuna ja nyt pystymme näyttämään, että tähän kohtaan se sauna tulee. Kohtaan, jossa on pyöreä ikkuna. Muhimassa on idea ainavalmiista kiukaasta, jonka ylläpitolämpö saisi voimansa aurinkokennosta. Hullua, eikö totta! Eläinlääkäriksi opiskeleva kummityttömme totesi kuullessaan saunasta, että on se mukava hankalan poi’ituksen jälkeen eläinlääkärin käydä lämmittelemässä ja pesulla saunassa. Voisivat tilakäynnit venyä.

Valvontahuone, suihkutila ja sauna alkavat hahmottua vasikkatilan päälle.

Navetan ympäristön salaojitukset ja sadevesiviemärien asennukset ovat vuorossa ehkä ensi viikolla. Enää ei voi varmasti kertoa mitään tapahtuvaksi. Sen verran liikkuvia osia on liikkeellä, kun monen ihmisen työpanosta tarvitaan. Jotain kuitenkin tehdään, se on varmaa.

Navetan päädyn piirutus lupailee päätyseinän rakentumista. Oikeassa reunassa pyöreä saunan ikkuna.

Niin ne viikot vyöryvät ja vuoden loppu lähestyy. En olisi uskonut vielä toukokuussa, että syksy olisi näin pian kohdalla. Ajankulua ei huomaa, kun tekemistä riittää. Ainakin niin pääsi tapahtumaan viimeisen kuukausitarkastuksen aikana. Hommaan hupsahti neljä tuntia. Ajasta tosin kului osa nykyisin entisten kollikissien leikkuuseen, mutta suurin osa ajasta meni hiehon kohtukierrettä oikaistessa.

Akka olikin melkoisen haastava potilas. Sorkkaa tuli todella väljästi ja ulottuvuus oli melkoinen. Siinä me sitten junnasimme vanerin avulla hiehoa seinää vasten, jotta eläinlääkäri olisi saanut annettua rauhoitukset, epiduraalit, kipulääkkeet ja antibiootit. Tuli kyllä jo ikävä sitä uuteen navettaan varmasti hankittavaa käsittelyhäkkiä. Mietin vaan, että kuinka nuori, kokematon eläinlääkäri saa tuollaiset tapaukset ehjin nahoin hoidettua, kun rauhoitusainettakin pitää antaa moninkertainen annos koulussa opetettuun verrattuna. Kolmen epätoivoisen tunnin, muutaman hiehon ylösajon ja isännän ja eläinlääkärin vuorotellen tekemän kääntelyn jälkeen olivat paikat oienneet sen verran, että vasikka saatiin ulos. Kaikkien yllätykseksi maailmaan putkahti elävä lehmävasikka, Ipana. Hiehon henkeä uhkasi kuitenkin iso revennyt verisuoni, joka oli niin hankalassa paikassa, että ompelu osoittautui mahdottomaksi. Koko porukkaa harmitti niin vietävästi, että näinkö tämä nyt sitten päättyy. Onneksi isäntä omaa luovaa ajattelua ja heitti eläinlääkärille ajatuksen nippusiteen käyttämisestä topparina. Ta-daa, nippuside hiehon takapuoleen ja vuoto loppui! Taas siis yksi “sukkahousuniksi” jakoon. Nyt hieho kulkee itse robotilla ja nippuside on edelleen todistettavasti paikallaan.

Akka oli eri mieltä hoidon tarpeestaan.

Jos luulimme, että kelit paranisivat syksyn kuluessa, niin erehdyimme. Edelleenkään lietteenajo ei onnistu, mutta onneksi esikoisen tarpeeseen tulleen syysloman aikaisen työtarjouksen ansiosta saimme kynnöt aloitettua. Jatkakoon olokimulli ensi viikolla, kun hänellä alkaa väliviikko opinnoissa. Sade haittasi räystäidenkin viimeistelyä niin, että homma, jonka piti olla valmiina 19. pv on edelleen kesken. Onneksi sisähommat sujuvat “tuulitunnelissa”.  Navetta on nyt melkoisen kylmä paikka työskennellä, koska tuulet ovat sopivasti puhaltaneet avoimien päätyjen suunnasta. No, pian alkaa päätyjen laudoitus, joten veto katkeaa.

Parret ovat nyt kaikki valettuja. Pian pitäisi päästä asentamaan parrenerottajia ja parsimattoja. Robottihuoneita kootaan sen minkä keritään, samoin poikimakarsinan “seiniä”. Vasikkatilan kattovalu sai alleen tukipaalut ja odottelee ensi viikon valua. Luulen, että betoniautot osaisivat meille vaikka kuskit nukkuisivat lentokapteenien tavoin hyteissään. Ovat ne sen verran usein tämän välimatkan taivaltaneet.

Robottihuone ja sen taakse tuleva "likainen" toimisto hahmollaan.

Vasikkatila, jonka päälle valvontahuone tulee, korkealle siis.

Viikossa tuntuu olevan nykyisin lähes pelkkiä perjantaipäiviä. Avoimien ovien ajankohta lähestyy pelottavaa vauhtia ja antaa kyllä aivan huomattavasti uutta potkua työmaallakin. Kunhan saisimme pääkohdat edes suurin piirtein valmiiksi! Työmaata kuitenkin riittä vielä. Onneksemme pankinjohtaja oli kanssamme samaa mieltä investointimme rahoitustarpeesta ja paine siltä osin helpotti.

Toinen robottihuone kuvan oikeassa reunassa on jo hahmollaan ja toinenkin rakentuu hiljalleen yhdessä poikimakarsinan seinämien kanssa.

Tässä jaksossa kiitämme:
- esikoisen aikaansaamaa kyntöjälkeä
- hiehon poikimisen hyvää lopputulosta
- isännän luovuutta
- piristynyttä otetta työmaalla

Moitimme:
- sitkeitä sadekelejä
- ajan nopeaa kulumista
- päivien lyhenemisen mukanaan tuomaa tehollisen työajan vähenemistä

Lomat on vietetty ja paluu arkeen sujui mallikkaasti. Kunnon lomalla ei ole ohjelmaa eikä minkäänlaisia aikatauluja, lähtöä ja paluuta lukuunottamatta. Koulukaverin 50 – vuotisjuhlat loivensivat paluun tuskaa. Reiät taivaankannessa eivät olleet tukkeutuneet poissa ollessamme ja niinpä vettä on tullut reilusti yli tarpeen. Kyllä näillä pohjavesillä jo talven yli selvittäisiin. Lomittajat ja Ari olivat tehneet hienoa työtä ja olikin ilo palata työmaalle, kun paikat kiilsivät puhtauttaan ja naapurin kylmäpihatossa näkyi vain hiehojen turvat puhtaan olkikerroksen alta. Heille kaikille iso kiitos on paikallaan!

Lomatunnelmissa

Laiskureilla on aikaa pidellä kaidetta paikallaan lämpimässä säässä.

Sillä välin työmaalla: ruokintapöytien valu tapahtui aivan kuin itsestään. Lasku toki tulee perässä ja yleensä silloin huomaa oman poissaolonsa. Joskus sekin on tosin tarpeen. Suomen syksy toivotti lapsensa tervetulleeksi kotimaahan myrskyn kera. Täytyy ruveta valmistelemaan suunnitelmaa B umpilehmiä varten. Sisätiloihin ne kai olisi parasta saada, ellei sää parane.

Ruokintapöytiin hierrettiin valuvaiheessa pinnoite.

Viime viikolla saimme uuteen navettaan sähköt uuden pääkeskuksen kautta. Sähköyhtiö oli sopivasti aikatauluttanut muuntajan ja linjojen uusimisen, joten samaan kaaokseen menivät kaikki. Tokihan työmaalla on roikan perässä sähkö ollut tähänkin asti, mutta nyt on helpompi löytää vapaa pistorasia useille tarpeille. Samalla työmiesten pimeät hommat loppuivat, kun työvalot saatiin valaisemaan hämäriä aamuhetkiä.

Vanha pääkeskus sai luovuttaa tehtävänsä uudelle ja ehommalle.

Uudessa pääkeskuksessa on 100 amppeerin sulakkeet entisen 35 amppeerin sijaan. Se tietää melkoista nousua sähkölaskuun.

Robotin alustan valuun asennettiin lämmityskaapeli, vesijohdot, sähköjohdoille suojaputket ja viemäriputket. Lypsylehmille tuleva tila näyttää navetassa pienentyvän kuin pyy maailmanlopun edellä. Samoin tuntuu käyvän poikimakarsinalle, jonka jo nyt tietää tulevan aivan liian pienen. Tämä on nyt kuitenkin niitä aiemmin mainitsemiani kompromissejä. Täydellistä ei siis koskaan saa. Paremman kuitenkin saamme kuin entisen, toivottavasti. Umpilehmille tulee ainakin aivan oma osastonsa, joten niiden asianmukainen ruokinta on tulevaisuudessa mahdollista. Nythän ne ovat samassa joukossa lypsävien kanssa.

Tähän kohtaan tulee puksuttamaan vanha tienari, A2, silloinen juhlamalli.

Umpilehmien parret ovat vielä valamatta. Eivät kuitenkaan toivottavasti enää ensi viikon jälkeen.

Huoltotilojen välikattoa päästään valamaan eräiltä osin ensi viikolla. Myös putkityöt edistyvät, paitsi edellä mainitsemani tilan putkituksen, myös maitohuoneen osalta. Maksettujen ja maksamattomien laskujen pinoa läpi käydessämme alkoi huimata. Tämä jälkimaksatussysteemi ei tässä vaiheessa investointia tunnu ollenkaan hyvältä. Laskuja on molemmissa pinossa reilusti ja loput rahat vapautuvat vasta investoinnin olessa valmis. Siispä laskelman kanssa pankinjohtajan puheille mars! Toivottavasti hän on kaveri vielä käynnin jälkeenkin. Myöhästyimme viime vuoden syyskuussa kuukausi ALV:oon ilmoittautumisessa. Yrityksemme kirjanpitäjä (=isäntä) ei oikein ollut ajantasalla aikatauluista. Siksipä toukokuussa palautuva potti on melkoinen. Se tietää lisää lainanottoa.

Välikaton valua varten rakennettua tukihässäkkää.

Jostakin täytyy tulla paljon vettä tälle jakotukille.

Päätimme jo avoimien ovien ajankohdastakin. Se olikin vaikea päätös, sillä valmiiksi navettaa emme siihen mennessä saa. Robotithan voimme siirtää uusiin tiloihin vasta juuri ennen lehmien siirtoa. Nyt vain keskustelut käyntiin yhteistyökumppaneiden kanssa ja kyselyt siitä, kuinka he haluavat näkyä tilaisuudessa. Marraskuun viimeisenä lauantaina voi tulla katsomaan mitä olemme saaneet aikaan. Avoimien ovien teemana tulee luultavasti olemaan 50 + 50 = 100 vuotta. Saa havaita kuinka paljon saamme veloista maksuun ennen eläköitymistämme.

Nyt tiedän millainen aamuherätys tepsii nopeimmin. Vesisateessa rapakolla olevalla laitumella poikimista tekevä lehmä saa unet karisemaan silmistä tosi tehokkaasti. Varsinkin, kun kyseessä on täystollo Äkäpussi! Luulin sen olevan näppärästi vietävissä sisään poikimaan kuivaan karsinaan ja rauhaan muilta lehmiltä. Ja pah, sanon minä. Siinä sitten maajussin entinen morsian tai emäntä tai avustava perheenjäsen tai tuttavallisemmin Keisalan akka pinkaisi niin ilmavasti, että saappaat jäivät sananmukaisesti jököttämään kiinni rapakkoon ja matka jatkui sukkasillaan. Se keväällä navettatyömaalta ajettu lillusavi on lillunut sateessa monta viikkoa ja on nyt varsin upottavaa sorttia. Isäntä ei siinä tilanteessa uskaltanut nauraa, vaikka varmasti teki mieli. Meinasi vaan tilanteen rauhoituttua, että sinne Daegun MM -sataselle vietiin aivan väärät akat. Niin tai näin, saimme kuitenkin Ilopillerin, joka toivottavasti lypsää karjassamme monta vuotta ja on emäänsä viisaampi. Ja sitä poikimakarsinaan kanssasisarta saattamassa ollutta ylimääräistä sakkia emme enää meinanneet saada navetasta ulos. Laitumen laajentaminen kuivemmalle alueelle olkipeteineen ja lisärehuineen tuntui varsin turhauttavalta, kun jengi vahtasi seisoen laitumen nurkassa rapakossa ja odotti veräjän aukeamista ja navettaan pääsyä.

Runsaat syyssateet ovat värittäneet tätä jaksoa kyllästykseen asti. Ei onnistu loppujen kaurojen puinti, lietteenlevitys eikä siten kynnötkään. Työmaalla betoniautot juuttuvat rapakkoon. Onneksi on kuitenkin katto  päällä! Parret on saatu valettua umpilehmien parsia lukuunottamatta. Poikimakarsina ja robottien alustat ovat edelleen valua vailla, samoin ruokintapöydät, jotka ovat vuorossa ensi viikolla. Ruokintapöytien valua ei haittaa, vaikka rakennusmiehet ja me olemme lomalla. Valuhommiin tulevat alan ammattilaiset, siis lattia-alan ammattilaiset.

Lietteeajo sujui urakoitsijan toimesta ikään kuin varkain sateitten välissä, jos väliä nyt yleensä sattui olemaan.

Ruokintapöytä valmisteltu valua varten.

Enää parrenerottajat ja parsimatot, niin saisinko jo umpilehmät sateelta suojaan?

Uuteen navettaan vedettiin oikein miehissä lämpökanaali. Oli niin vänkyrää käsiteltävää, että kela tarvitsikin monta pyörittäjää. Sen verran oli poutaa, että oja kanaalille saatiin kaivettua sateettomalla säällä, mutta loppuja peittämisiä tahdittikin jo sateen ropina. Kaivantoon tuli samalla sähkökaapeli, vesiputki sekä suojaputki maitoputkea ja valokuitukaapelia varten. Muutama ylimääräinen suojaputki upotettiin samaan kaivantoon edellisistä kokemuksista viisastuneina. Sitä kun ei koskaan tiedä, mitä tarpeita maailma tuo tullessaan.

Kelanpyörittäjien kylä

Loppumetrit asennuksessa ottivat koville.

Viimeinen mutka oli todellinen koetinkivi.

Onneksi oli joukossa mukana nuoria miehiä, joilla voimaa riitti vielä viimeiseen koitokseen.

Ennakoi tuleva tilanne ja lisää muutama ylimääräinen suojaputki tulevia tarpeita varten.

Kauan odotettu ja jo todella kaivattu loma alkaa huomenna. Taitaa mennä ensi viikoksi sekä kuvat että tekstit. Palaamme asiaan loman jälkeen.

Navettarakennus todella koostuu kompromisseista. Kun lehmille ei voi saada sisätiloihin laidunolosuhteita, niin yritetään sitten saada aikaan mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavat olot. Minäkin katkerasti jouduin antamaan periksi päähänpinttymästäni saada lehmille hiekkaparret. Betonista ne parret valetaan, niin kuin yleensäkin täällä maailman kulmalla. Eivät hiekkaparret kuulemma toimisi Suomen oloissa lietelannan kanssa. Uskon sen kyllä. Tekniikka ja toimintavarmuus siis esti. Parsien valu aloitettiin parrenerottajien paalujen valamisella parsirivin keskelle. Valaminen jatkuu parsissa kaatojen täsmäämisellä.

Parrenerottajien kiinnityspaalut valettiin ensin.

Parsien valu, vaihe 1

Kolmas hyvä kompromissien moottori on raha ja neljäs aika. En saanut niitä aurinkokennojakaan navetan katolle. Ainakaan vielä. Valmius niiden asentamiseen myöhemmin on olemassa sähköpääkeskuksessa, joka on muuten melkoisen paljon suurempi kuin vanhassa navetassa. Sähköpääkeskuskin tuli nostetuksi omalle paikalleen ja jopa 3 senttiä jäi leveydestä tilaa ovipieleen.

Tarvitaankohan näitäkään laatikoita kaikkia koskaan?

Sähköpääkeskus mahtui kuin mahtuikin suunnitellulle paikalleen.

Nyt onkin vuorossa isojen valujen tekoa navettatyömaalla: parret, ruokintapöytä, käytävät. Ruokintapöydälle valettiin ruokintakaukaloelementtien alusta ja kiinnitettiin elementit siihen tarkoitukseen tarkoitetulla laastilla. Elementithän tulevat kouruksi, joka on noin 26 senttiä syvä. Tarkoituksena olisi vähentää rehun työntelyn tarvetta. Saa havita kuinka onnistuu. Loppuosa ruokintapöydästä valetaan, kunhan saadaan taas hieman täyttöjä tehtyä.

Ruokintakaukaloelementtien pohjan valua meneillään.

Pohja valmis elementtien asennukselle.

Sitten vaan lätkitään kiinnityslaastilla elementit paikalleen. Toki suoraan ja huolellisesti.

Lienenkö jo hyvin huolestuneen näköinen, kun tässä eräänä päivänä ollessani työmaalla tuli kirvesmies juttusille ja sanoi, että ” kyllä tämä tästä valmistuu pikku hiljaa”? No, loma kuitenkin lähestyy ja sitä ennen ruuti ehtii vielä kuivua entisestään. Sade kuitenkin pitää huolen siitä, etteivät syystyöt pellolla suju suunnitellusti. Niin kuin nyt tänä kesänä mikään olisi suunnitelmien mukaan sujunut! Sitä lomaa odotellessa……